|
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
Keskeisin tapa kunnan taata jokaiselle lapselle tasa-arvoiset mahdollisuudet oppimiseen on pitää ryhmäkoot mahdollisimman pieninä. Pienet ryhmäkoot takaavat kaikille hyvät oppimistulokset. Eikä vain sitä vaan myös koulurauhan, kun kiusaaminen ja opetuksen häirintä vähentyy. Niin kouluissa kuin päiväkodeissa on Turussa liian isoja ryhmiä. Opetus tarvitsee tekijänsä.
Terveyskeskus on liian usein synonyymi jonolle. Eikä erikoislääkärille tahdo päästä. Tämä on tuttua minulle, astmaatikkona en pärjää terveyteni kanssa omin avuin. Vastustan terveyskeskusmaksua ja erikoissairaanhoidon palvelumaksuja, kaikilla ei ole varaa niihin. Kaikkien on päästävä hoitoon ja rahaa on löydyttävä vielä lääkkeisiinkin. Terveydenhuollossa on erityisesti huomioitava lapset ja vanhukset. Molemmat ikäryhmät tarvitsevat muita enemmän terveydenhuollon palveluja. Sairastunut lapsi on tuskainen ja saa vanhempansa epätoivon partaalle, eikä silloin voi olettaa heidän odottavan aikaa ensi viikolta tai odottavan päivystyksessä tunteja toisen perään. Vanhusten kysy huolehtia omista tarpeistaan ja oikeuksistaan potilaana on usein rajoittunut eikä kaikilla ole omaisia apuna, joten erityistä joustavuutta on löydettävä heidän palvelun saantiinsa. Toivon, että Turussa aloittaisi vanhusneuvola vielä ensi valtuustokaudella.
Turun joukkoliikenne on kriisissä. Käyttäjät ovat vähentyneet. Tämä ei ole mikään ihme, kun kesäaikataulut on käytössä huhtikuusta lokakuun alkuun, bussit myöhästelevät eivätkä bussireitit ole lamaa edeltäneellä tasolla. Joukkoliikenteen palvelukykyyn satsaamalla saamme asiakkaat takaisin. Tilanne ei parannu ainaisilla heikennyksillä ja bussilippujen hintojen korotuksilla. Joukkoliikenne on myös tärkeä luonnonsuojelun väline.
Kulttuuri on tärkeä kunnallinen peruspalvelu. Erityisen tärkeänä pidän satsausta lasten kulttuurikasvatukseen. Näin opetamme lapsille sivistyksen merkityksen ja varmistamme jatkossakin Turkuun aktiivisia tekijöitä ja taiteesta nauttijoita. Jotta meillä kaikilla olisi kaikenlaista taidetta nautittavaksi, on ymmärrettävä tukea taiteen tekijöitä. He tarvitsevat apurahoja, tiloja ja kaupungin pitää ostaa heidän töitään sekä asiantuntijuuttaan meidän kaikkien iloksi.
Moni haluaisi kansainvälisen Turun, siitä tulee totta vain jos saadaan Turusta ensin suvaitseva. Monelle kansainvälinen Turku on sitä, että Yhdysvalloista saapuu it-osaaja Turkuun. Monelle kova juttu, on se että Turkuun saatiin kansainvälinen koulu tänne muuttavien ulkomaalaisten keikkatyöläisten lapsille. Minulle tämä ei riitä. Suvaitsevaisuutta on se, että ymmärrämme sen että olemme erilaisia niin ihonväriltä, äidinkieleltä, uskonnoltamme kuin seksuaalisilta taipumuksiltammekin mutta vahvasti tasa-arvoisia. Kaikkien syrjäytettyjen elinolojen vuoksi on taisteltava, mutta erityisesti maahanmuuttajien puolesta. Meidän kaikkien on tehtävä työtä, jotta maahanmuuttajan asema on kuin yhdellä meistä muista, jotka tänne synnyimme. Yhteiskunnan, tässä tapauksessa Turun kaupungin on tehtävä kaikkensa maahanmuuttajan kotouttamiseksi tänne kotikaupunkiimme. Meidän on huolehdittava entistä paremmin lasten oman kielen sekä suomenkielen opetuksesta. Myös täysi-ikäisille on aiempaa nopeammin mahdollistettava suomen kielen opetus, sillä näin he kasvavat kiinni suomalaisuuteen ja turkulaisuuteen.
Toivon kovasti, että äänestysaktiivisuus nousee nyt Turussa. Tämä ei kuitenkaan riitä. Kaikessa kaupungin päätöksenteossa on opittava kuulemaan kuntalaisia jo eri hankkeiden valmisteluvaiheessa. On hyödynnettävä uusia ja vanhoja keinoja, millä kaikkien turkulaisten - ei vain päättäjien ääni kuuluu vaalien välilläkin. Edustuksellisen demokratian rinnalle tarvitaan suoran vaikuttamisen tapoja.
Turku on strategioiden luvattu kaupunki. Ikävystyn kuoliaaksi, kun ainoa mitä monesti syntyy on tämä loputon sanojen pyörittelyn täyttämä A4-saaste. Kunnallispoliittinen reaktionopeus olisi syytä nousta roimasti Turussa. Kun on akuutti tilanne, joka huutaa toimenpiteitä - virkamiehet vasta pohtivat josko asetettaisiin työryhmä ja tehtäisiin strategia. Suunnitelmallisuus on ihan ok, mutta kun Turussa jahkataan kuukausia ja vuosia jo pelkästään sitä, että onko ongelmaa olemassa. Näin oli mm. keväällä, kun toimeentulotukiasiakkaat jonottivat kuukausia ilman rahaa välttämättömimpään. Eihän sosiaalitoimen johtoporras suostunut edes myöntämään koko ongelmaa!
Odotan innolla uutta pääkirjastoa, niin kuin varmaan me kaikki? Onhan kirjastopalvelut käytetyin kunnallinen palvelu. Odotan sinne kirjallisuuskeskusteluja ja yhteistä olohuonetta meille kaikille. En hyväksy kuitenkaan ajatusta, että Turun kaupungissa ei löydy tahtoa rahoittaa uusi kirjasto sekä toimivat lähikirjastopalvelut. Nämä kirjastopalveluiden muodot eivät ole kilpailevia vaan toisiaan täydentäviä.