|
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
2.12.2006
Haavoittuneen enkelin valinta maammetauluksi ei yllätä
Teos on hieno niin kuin koko Simbergin tuotanto. Jotenkin valinta on myös kovin tyypillisen
suomalaisugrilaisen masentava oman tulkintani mukaan. Teos on mustavalkoisen synkkä, kertoo
loppusyksyn maisemasta, missä enkeli on loukkaantunut ja taiteilija teki teoksen selvittyään
vakavasta vakavasta hermosairaudesta. Että semmoista ilon tykitystä. Suomalaisten suosikki
veisussahan on myös alkoholiongelma, pari tappoa tai sitten ”se ei vaan käy”. Suosikki ajanjakso
Suomen historiassa on varmaan samalla logiikalla joko iso viha tai talvisota. Minun mielestäni
suomalaisten ei tarvitse hakea masennuksen aiheita, vaan taipumusta on ilman ylimääräisiä
virikkeitäkin.
Kolmen parhaan joukkoon olivat päässeet myös Schjerfbeckin Toipilas ja Ferdinand von Wrightin
Taistelevat metsot. Schjerfbeckin Toipilas on mielestäni vielä hienompi kansallinen merkkiteos
kuin Simbergin Haavoittunut enkeli, mutta Toipilas niin aiheeltaan ja tunnelmaltaan on myös
jokseenkin synkkä. Von Wrihtin veljesten työt taas eivät sytytä, jollei halua antaa postuumisti
niille Foto Finlandiaa. Eli älkää tyrkyttäkö Korpelaiselle realismia, sitä saa maanantaisin
pyytämättäkin.
Olisipa hauska tietää, miten vastaavassa espanjalaisen taiteen ”kisassa” kävisi? Olisiko
jokainen työ musta-harmaa-valkoinen esitys epätoivosta?
Suomalaisten suosikki taulun kuuluu siis olla synkkääkin synkempi niin aiheeltaan kuin
tunnelmaltaan. Nyt sitten en ole kovin kansallistuntoinen varmaan. Minä olisin voinut äänestää
Ellen Thesleffiä. Minä pidän kovasti hänen töistään. Feministinä kyllä minua puhuttaa ja
mietityttää myös se aseman raivaaminen, mitä kaikki kansakuntamme ensimmäiset naistaiteilijat
joutuivat tekemään. Maamme tauluksi varmaan aiheeltaan ei niin osuva valinta, mutta hieno,
värikylläinen ja iloinen työ on Toskanalainen maisema. Pohjanmalainen pelto lokakuussa olisi
aihepiiriltään ”kansallisempi”monella tapaa.