Iso osa työnantajista ei pidä töistä pois jääviä työntekijöitään oikeasti sairaina. Tiedän että aina varmasti on jokunen ”lintsari” kaikissa työyhteisöissä, mutta on aika tosi kovaa yleistää että että sairas työntekijä ei sitä olisi. Tässä tutkimuksessa nähdään se, miten hurjasti työelämän ja ennen kaikkia nimenomaan työnantajien asenne on koventunut.
En osaa pitää keneenkään etuna työhön kipeinä tulevia työntekijöitä. Se ei ole työntekijän, kollegojen, tuloksen tai minkään etu. Sairas sairastuttaa kaikki muutkin, hän ei parane kokonaan, vaan jää vajaakuntoiseksi tai saa jälkitauteja. Jos työntekijä tietää että työnantaja ei pidä häntä oikeasti sairaana vaikka hänellä olisi mikä tahansa niin luo se tunnelmaa joka vastaa vankileiriä ruoskijoineen. Eikä paras työnjälki ja luovuus tule tuollaisessa ilmapiirissä.
Jäin miettimään tästä tutkimuksesta luettuani, että kuinka iso osa yrittäjätyönantajista vaatii mahdottomia työntekijöiltään, koska he itse yrittäjävastuussa ovat vaikeuksissa pitää kunnon lomia , olivat ne sitten lomalomia, vauvalomia tai sairauslomia. Yrittäjien vaikeus jäädä edes sairaana kotiin on hurjan ikävää, mutta kyllä fiksu työnantaja ymmärtää ja suo sairaalle työntekijälleen sairasloman muustakin syystä kuin ainoastaan lain velvoittamisen vuoksi.
Miten työpaikasta jossa ei hyväksytä sairauslomaa voi muodostua mukava, kannustava ja aikaansaava työyhteisö? Onko tällaisessa työpaikassa lupa wc-käynteihin tai kahvitaukoon? Saako vastata lapsen päiväkodista tulevaan puheluun tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin? Tuskin ja päivät menee miettiessä minne pistäisi työnhakuilmoituksen.