Tällä viikolla on tullut taas toivoton olo, kun miettii maahanmuuttajiemme asemaa. Tein viikolla juttua Vasemmistonaisten Pippuri-lehteen Naze Aghaista sekä hänen avustajastaan Raija Ala-Lipastista – ja mielessä kävi kuunnellessa tarinaa turvapaikanhausta, että onko Ulkomaalaisvirastolla mitään muuta tarkoitusta kuin kaikin tavoin tehdä maahanmuuttajien pääsy tänne mahdottomaksi sekä estää turvapaikan saanti Suomesta. Nazenkin paluu kotimaahansa tarkoittaa eittämättä kidutusta, raiskausta ja mahdollisesti hengenmenetystä, mutta Ulkomaalaisviraston juristit eivät tunnu tätä ymmärtävän, kuten eivät ymmärrä turvapaikkaa hakevien asemaa ja kulttuuria joista he tulevat. Ehkä kuitenkin nyt kun uusin valitus on tehty äärettömällä pikkutarkkuudella ja isolla joukolla.
Toinen tapaus, mikä järkytti ehkä vielä enemmän – on tapaus missä putkaan (käsittääkseni syyttä) tuotu ulkomaalaistaustainen mies hakattiin vartijoiden toimesta poliisien vieressä katsellen (vai kannustaen ?) niin ettei ole enää koskaan entisensä kallomurtumineen ja silmävammoineen. Uhrin tajuttomuuskaan ei saanut vartijaa lopettamaan. Mistä lähtien on ollut niin, että poliisin tehtävänä ei ole ollut estää pahoinpitely. Poliisit eivät saaneet mitään tuomiota, sen sijaan uhri sai sakkoja. Käsittämätöntä! Samaiset poliisit jatkavat työssään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja poliisivoimat yritti laittaa koko jutun maton alle. Entä jos kameraa ei olisi ollut? Kuka olisi silloin tukenut pahoinpidellyn uusuomalaisen tarinaa?
Minulla ei ole ollut koskaan mitään ennakkoluuloja poliiseista, olen aina saanut hyvää palvelua ja apua. Mutta nyt en enää luota poliisiin enkä kyllä oikeusjärjestelmäämmekään, joka hyväksyy poliisin sallivan brutaalin pahoinpitelyn osana virantoimitusta. Voisi huutaa vanhan punkbiisin sanoin ”Kytät on natsisikojaaaaaa!”