Omaan vaalitulokseen olen oikein tyytyväinen. 1067 ääntä on hieno tulos pikku kampanjalleni. En osannut odottaa näin paljon ääniä, kun en kampanjoinut rahalla ja ajastakin oli pulaa. Näistä omista äänistä ei vain oikein voi sen enempää iloita, kun oma rakas puolue kärsi kahden paikan menetyksen! Minusta oli aikalailla varmaa eteenpäin meneminen näissä vaaleissa, kun kaikkialla tehtiin paljon työtä ja Martti teki hyvää työtä ruorissa. Mutta toisin kävi. Eilen en voinut tuoreeltaan analysoida, sillä tunteet olivat niin pinnassa.
Mutta miksi näin kävi? En aivan ymmärrä, miksi Vanhasen erittäin oikeistolaista politiikkaa tehnyt hallitus ei kansalle riittänyt. Haluaako enemmistö suomalaisista vielä lisää veronkevennyksiä ja eroon kokonaan julkisista palveluista. Siltä lopputulos hieman kärjistäen kuulostaa.
Olen aivan kauhuissani siitä, mihin vielä tuleva oikeistohallitus intoutuu. Hyvästit voi kai kohta heittää kuolitoreissaan pyörivälle pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle täällä Suomessa? Ja Kokoomus arvostaa kaikkea työtä, myös silloin kun siitä ei saa palkkaa jolla tulee toimeen. Se mitä Ruotsi on jo kansalaistensa kauhuksi tehnyt tulee sitten meille seuraavaksi.
Vasemmistoliiton uudessa eduskuntaryhmässä on vain KOLME naista! Apua! Eihän heitä paljon ollut, mutta nyt noin vähän. Tämä alkaa olla aikamoinen ongelma. Emme olleet, mutta nyt olemme äijäpuolue. Ja tähän asiaan ei vaikuta tuon taivaallista se, että Martista tulisi täti huomisesta alkaen. Puheenjohtaja voi olla mies tai nainen, mutta eduskuntaryhmä ei saisi olla setäryhmä. Eikä auta sekään, että Erkki Virtanen on kelpo sosiaalitantta niin kuin minulla on häntä tapana kehua.
Miehet tulevat eduskuntaan usein aloilta, joiden tuki merkitsee selkään taputtelun lisäksi myös euroja. Rannalle jääneet naiset ovat sitten pätkätyöläis-tutkijoita, pienten lasten äitejä, hoiva-alan pienipalkkaisia jne.
Yllätys, yllätys Annika sai kaverikseen meistä ehdokkaista juuri hänet, jonka tuki ay-liikkeeltä oli iso. En oikein jaksa ilahtua edustajavaihdoksesta, kun hän oli ehdokasjoukosta juuri se, joka kampanjoi omiaan vastaan.
Toki on poikkeuksiakin. Ensimmäisenä tulee mieleen näiden vaalien ainoa valopilkku eli Arhinmäen Paavo joka pääsi kuin pääsikin kansanedustajaksi näissä vaaleissa. Hyvä Paavo! Älä klikkiydy vaan pidä oma linja!
Tänään on mieltä paljonkin piristänyt se, että pikku karhujen kanssa on ollut paljon yhteistä aikaa. Sain myös paljon haleja ja suukkoja pitkin päivää. Taisivat huomata, että äitikarhu tarvitsi mielen piristystä. Josta voisikin jatkaa, että kokoomuksen vaalivoiton jälkeen Suomea kohtaa niin suuri työttömyys että verokarhukin jää työtä vaille ja ei tiedä mistä rahat hunajaan.
<< etusivulle