Katsoin hetken Ylen vaalitenttiä, missä oli vuorossa kokoomus. Heti ensi minuuteilla puoluejohtaja Katainen täräytti, että ei tarvita mitään vastakkainasettelua kun ei ole mitään luokkajyhteiskuntaa. Olipa heitto. Ei yhteiskuntaluokat ole mikään uskonasia. En tiedä yhtään sosiaalipolitiikan tai muiden yhteiskuntatieteiden tutkijaa, joka olisi vakaasti sitä mieltä että ei meillä ole mitään yhteiskuntaluokkia.
Sitten kun palataan faktoihin toisin kuin Jyrki Katainen on syytä ottaa esiin, se että nythän valitettavasti luokkaerot tuloerojen lisäännyttyä pomppaavat esiin aina vain räikeämmin. Meillä Suomessa työttömyys periytyy, kuten myös koulutustausta ja asuinalue sanelee mahdollisuuksia laadukkaaseen tai vähemmän laadukkaaseen opetukseen. Köyhät hankkivat ja saavat vähemmän hoitoa ja sairastavat enemmän kuin varakkaat. Tässä on vain muutamia esimerkkejä. Äskettäin oli jossain juttu myös siitä, että jopa siisteyskäsitys ja tapa siivota ovat luokkasidonnaisia.
Hienoa kyllä olisi että meillä ei olisi luokkaeroja, mutta silloinkin meillä olisi luokkia. Ei minusta tule nyt tänään ja tässä muuta kuin työväenluokan edustaja vaikka koulutusta olisi ja vaikka olisi joskus omaisuuttakin. Sukutaustani ja perimäni on työväenluokkainen, ei se muutu ja hyvä niin sillä olen pahuksen ylpeä juuristani. Kun olin lapsi urheiltiin vain TUL:n seuroissa. Taustalla vaikutti itse asiassa ne raja-aidat mitkä vuoden 1918 tapahtumat olivat aiheuttaneet. Minunkin ystävieni isovanhemmat ovat viellä olleet osapuolia kansalaissodassa, joten oletus siitä että yhteiskuntaluokkia ei ole on aivan naurettava.
Tänään oli hieno juttu Hesarissa, siitä miten toimeentulon pitkäaikaisasiakkaat olivat kokeneet sen kun Helsingin eteläinen sosiaaliasema oli myöntänyt ylimääräiset 20 euroa eräänlaiseksi piristykseksi. Samalla oli kysytty, mihin sitten oli tämän summan käyttäneet. Rahoista oli nautittu suunnattomasti, oli ostettu herkkuja, oli päästy pitkästä aikaa seuraamaan mieliurheilulajia, ostettu tarpeelista kosteusvoidetta ja eräs oli ostanut uudet kengät rikkinäisten tilalle. Kiitollisuus oli vilpitöntä ja yksi henkilö oli kieltäytynyt vetoamalla että se menee väärään tarkoitukseen kun hän ostaisi sillä mahdollisesti alkoholia. Luin tätä aivan liikuttuneena, sillä tiedän että näin se on. Pieni summa on niin tarpeellinen ja iso asia monille. Liikutuin vain siitä, että tarinat puutteesta ja vilpittömästä ilosta pääsivät julki. Minä kun olen toista maata kuin kokoomusmeppi Kauppi,jonka mielestä työttömän ei pidä päästä elokuviin!
<< etusivulle