Tänään pääuutislähetys taivasteli kun vihreiden puheenjohtaja Gronberg on ehdolla omilla kotikonnuillaan Pohjois-Karjalassa.Ymmärrän tietysti sen, että esiin tuodaan kovat paineet, kun äänimäärän pitäisi tuplaantua jotta paikka saataisiin mutta ei kai siinä mitään kummallista ole jos haluaa olla ehdolla siellä missä asuu ja ketä on ennenkin edustanut. Näin sen mielestäni pitääkin olla. Ajatus kaikista puheenjohtajista kamppailemassa Helsingin Töölössä joka on sopivasti Eduskuntatalon takana (muuta kaupunginosaa kun eivät varmaan muualta tulleet kansanedustaja-puheenjohtajat tietäisikään) on jotenkin ällöttävä. Tuolloinhan kaikki perustuisi median kautta saatuun kannatukseen. Lähidemokratiaa se on sekin, että voi äänestää oman ”kylän” tyttöä ja poikaa.
Sitoutuminen omaan asuinkuntaan ja maakuntaan on hyvin hallussa myös meidän Martilla. Ei ole kukaan Vasemmistoliitossa pähkäillyt, että kaipa ”siirretään” tuo Martti tuonne etelään ehdolle.
Oma kampanja on mallillaan! Esitteet viedään käsistä ja luukkuihin, kiitos ihanien ystävien ja tukijoiden. Voipi olla että niitä pitää vielä lisää monistella ennen vaalipäivää. Toisaalta näin se juuri pitääkin olla. Tänään oli aika hoppu taas, oli haastattelua ja tv-paneelia. Illalla taas aikaa menee sähköpostiin vastaamiseen äänestäjille. Tuntuu tosi kivalta kun kysymykset ovat juuri niitä, joiden parissa paljon askartelen, eli kysytään kouluista, päiväkodeista, sosiaalipolitiikasta tasa-arvosta jne.
Huomenna olen vasta illalla liikkeellä, sillä toinen pikku karhu saa huomenna tuubit korviinsa. Vähän jännittää, vaikka tämä on jo toinen kerta kun niiden ensimmäisten kanssa oli pientä ”luonnollista poistumaa” valitettavasti.
<< etusivulle