29.11.2006

Koirani on siisti, minä karvoissa

Tänään oli taas se päivä, jolloin meillä lentää koiran karvat. Trimmauspäivänä suussani, silmissäni ja vaatteissani on hiuksen hienoa villakoiran villaa yllin kyllin. Muulloin meillä ei koirankarvoja juuri ole, koska perheeni lemmikki on iso aprikoosin värinen villakoira. Näistä turreista ei karva lähde kuin leikkaamalla. Ihanaa kun villakoirat ovat olemassa, muuten en voisi astmaatikkona ja allergisena elää koiran kanssa. Puudelin villakoiran ydin on muuten niiden luonne, en pidä ulkomuotoa kovin hääppöisenä. Sehän on vain karvaa ja luita.

Trimmauspäivä on aina vähän sellainen että sitä siirtää, kun siinä on vähän urakkaa eikä ole tuota aikaa ihan liikaa. Ensin pesen murremme turkin, sitten fönään, sen jälkeen leikataan osa turkista saksilla ja tietyt kohdat leikataan ”nudeksi” koneella. Tietyt kohdat tarkoittaa kuonoa (jotta silmät ei tulehdu), tassuja (jotta sisään ei tule jatkuvasti kuraa) ja hännän alusta (jotta ”se” ei jää sinne kiinni). Meidän koiralla ei siis ole mitään puoli turkkia, niin kuin yksi ystäväni villakoiran leijonaharjaleikkausta kutsuu. Eikä se näytä miltään näyttelymisulta muutenkaan. Koira on semmoinen käytännönläheinen skadinaavi, niin kuin emäntänsäkin. En oikein pidä villakoirien ”virallisista” turkin leikkuutavoista. Uskon, että jos villakoirilta kysyttäisiin he suosisivat kultaista keskitietä eli jonkun verran turkkia koko koiraan – eikä siis osa kropasta kokonaan ilman ja loput sitten aivan karvan peitossa.

En ole mikään mahdottoman taitava, mutta saan oman koirani siistiksi niin että kyllä se kotikoiralle riittää. Koiralle kotoparturi on tietysti kiva ja viedä vähän väliä ammattilaiselle on tosi kallista. Eikä Turussakaan kukaan edes ota vastaan ”jättipuudeleita” niiden ison koon vuoksi.

Toffee näyttää oikein somalta ja tuoksuu ihanasti koirashampoolta kiehnatessaan vieressäni hellyyden kipeänä ”kylpynsä” jäliltä.

etusivulle >>