En äkkiseltään ymmärrä, että ehdokkaita on lukemani mukaan Helsingissä nyt enemmän kuin viime vaaleissa kun kuitenkin jo pitkään äänestysaktiivisuus on ollut surkeaa. Onko syynä moninaiset pienpuolueet? Niitähän Helsingissä riittää. Vai onko tämä oire siitä, että itsekeskeistä ja huomionkipeää itsekkyyttä palvelee ehdokkuus, kun se väkisinkin on jollain tapaa esillä oloa? Muistaakseni nimittäin viime kunnallisvaaleissakaan ei ollut vaikeuksia saada ehdokkaita ainakaan isoissa kaupungeissa, missä vielä ihmisiä on.
Olen vähän ja paljonkin vanhanaikainen, en oikein ymmärrä jos joku tulee "pystymetsästä" suoraan ehdolle eduskuntavaaleihin ilman mitään kytköstä politiikkaan tai puolueeseensa. En tarkoita, että vastustan tätä - ihmettelen vain. Tällainen trendi voi tuottaa ehdokkaita, muttei äänestäjiä. Eli on aika todennäköistä, että Anne Pohtamo ja Tony Halme eivät ole kauheasti käyneet äänestämässä saati seuranneet politiikkaa, mutta into ehdokkuuteen syntyi kuitenkin kuin murrosikäiselle finni poskeen.
Minusta tuli ensin nuorisojärjetön jäsen, sitten puolueen jäsen, kolusin monet tukiryhmät ja kävin kolmet kunnallisvaalit. Sitten syntyi valmiiksi ajatus, että vaikuttaminen eduskunnassa houkuttaisin ja kykenisin vetämään itseni näköisen pikku kampanjan myös eduskuntavaaleissa. On aika kiva, kun on selkäytimessä nuo puolueen kannat ja arvot. Ei tarvitse miettiä, että mitä vaaliohjelmassa sillä ja sillä tarkoitettiin, kun olin sitä yhtenä viilaamassa useissa tapaamisissa. Oman itsensä markkinointiinkin riittää kanttia, kun olen monia ystäviäni vaaleissa markkinoinnut.
Tärkein tae varmistaa, että demokratiamme on aito on tehdä työtä äänestysaktiivisuuden paranemiseksi. Äänestäminen ei voi olla harvojen harrastus, sillä se tarkoittaisi että yhteiskuntamme olisi vain joidenkin kansalaisten oma. Olisimme maa joka ei kuulisi kaikkia ihmisiä. Siinä on kyllä paljon parantamisen varaa, miten ihmisiä innostetaan kiinnostumaan päättämään yhteisistä asioista, jotka ovat omia asioitamme. Itsekin jään ajatuksissani verekseltään joskus kiinni siitä, että mietin " ku ei kaik ole täst kiinnostunu".
Rakastan politiikkaa, historiaa, ajankohtaisohjelmia jne. Katson innoissani eduskunnan kyselytuntia ja Kunta-lehti on minusta tosi mielenkiintoinen. Edellä mainittuja asioita nauravat jopa politiikassa mukana olevat ystäväni. Myönnän olevani erilainen! Mutta olkaa suvaitsevia poikkeavuudelleni!!?? Tätä on kai suvussa, sillä isän isä ei ollut liikkuva äänestäjä, mutta vaalien alla hän tilasi kaikkien puolueiden lehdet kotiinsa. Hän halusi vertailla puolueiden kantoja.
Mutta olen siis valmis siihen rintamaan, joka tekee duunia sen eteen että politiikan kieli, tavat ja tavoitteet saisivat mahdollisimman monen kiinnostumaan ja muuttamaan maailmaa ja politiikan Suomessa antamalla oman äänensä!
Lopuksi pakko vielä todeta, että kaupunginorkesterin "Miksi ketut pitävät suklaasta" oli aivan ihana ja tätä mieltä oli myös vanhempi pikkukarhuni! Kiitos Mike!
<< etusivulle