Perheessämme odotetaan kovasti kaupunginorkesterin musiikkisatua ”Miksi ketut pitävät suklaasta”. Aiemmista lasten konserteista ja lasten oopperoista puhutaan edelleen innolla ja lämmöllä. Eilen vanhempi poikani sitten jopa ryhtyi sitä bussissa markkinoimaan isoon ääneen innostuksissaan, kun hänelle oli kerrottu että ensi viikolla mennään taas lasten konserttiin. Lapsille tehtävä kulttuurityö- ja kasvatus on mielestäni yksi parhaita tapoja markkinoida ja varmistaa kulttuurin kuluttajia ja osaajia seuraavillekin vuosikymmenille. Ja tietenkin ilman taka-ajatuksiakin on äärettömän tärkeää että lapset saavat omaa tarjontaa.
Jäniksillä on kevättä rinnassa tai pitäisikö sanoa jopa jossain muualla. Jäniksiä oli Pulmussuontiellä useita liikkeellä, kun tulin kotiin. Oli siinä käynnissä myös ihan aito katutappelukin, sillä eräs uroskaksikko otti mittaa toisistaan keskellä tietä. Hirmu hauskaa, kun melkein aina kotiin illalla tullessa on jänöjä liikenteessä. Oravat melskaa takapihalla ja nauttivat tarjoamistamme pähkinöistä (näin sitten jättävät talivarkaudet vähemmälle). Viime talvena kauppareissulla tuli vastaamme vielä liito-oravakin liidellen. Asumme mielestämme maalla, kun olemme täällä Takakirveellä. Toisaalta silloin kun asuimme Sirkkalankadulla, oli roskiksella kerran kettu ja iltaisin Kupittaan puistosta kuului hauska sorsien kotkotus kaupungin hiljettyä. Voi kunpa Turussa tulisi aina olemaan tuo urbaanius verrattain vaatimatonta luonnon kannalta.
Tänään huomasin, että vaali-into todella iski. Tuntuu tosi kivalta alkaa tehdä kaikkia vaalijuttuja omissa nimissä ja yhdessä muiden ehdokkaiden kanssa.
<< etusivulle