|
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
25.1.2007
Siimes ja muut loikkarit
En pysty millään ymmärtämään ”poliittisen pituushypyn” taitajia. Ymmärtämättömyyteni johtuu siitä, että minulle poliittisuus on juuri yhteiset arvot oman puolueen kanssa. Eikä tämä ole koskaan minun Vassissa olo aikanani estänyt millään muotoa omaa ajatteluani.
Lupaan kautta kiven ja kannon että loikkariksi en ryhdy. Vasemmistoliitto on jatke ja niin olen minäkin pitkässä ketjussa taistelua heikomman puolesta. Mielestäni Vasemmistoliitto on myös SKDL:n jatke ja se oikea työväenpuolue. Olen ylpeä työväenluokkaisista ja poliittisista sukujuuristani. Joskin olen iloinen myös siitä, että kukaan ei patistanut politiikkaan – vaan sain itse sen löytää, kun vanhempani olivat vain innokkaita keskustelijoita ja äänestäjiä.
Yksin olisin vain innokas keskustelija ja kirjoittaja. Loikkarina olisin se, jolle oman itsen esiintuominen olisi tärkeää ei asiat. Minulle kurjinta politiikassa on se, että pitää olla esillä. Olin ainoa lapsi ja kiintiöni huomiosta meni täyteen jo 70-luvulla. Kuulostaa kornilta ehkä, mutta esimerkiksi se että joku voi tietää minut ilman että olemme tehneet mitään yhdessä tai että tunnemme toisemme on aika omituista.
Minä haluan maailman lisäksi muuttaa puoluettani niin kauan kuin olen mukana. Se on kyllä mahdollista hyvinkin että en näin aktiivisena nyt sentään jatka hautaan asti. Minustahan voi tulla vaikka futismutsi tai kuviskoulumutsi eli ehkä täytyy tehdä tilaa lasten harrastuksille omista harrastuksista?
Minulle ei koskaan ole ollut kovin karua ymmärtää että ihan joka asiasta en ole ihan kaikkien toverien kanssa samaa mieltä. On nimittäin niin suuria yhdistäviä asioita, että se ajaa kaiken yli. 90-luvulla olin keskustelemassa vassilaisten kanssa lastensuojelusta ja muistan ikuisesti miten itkimme yhdessä huostaanottojen kurjuutta isäni ikäisen miehen kanssa. Saman mainion toverin kanssa ollaan oltu kyllä sukset ristissä rakennussuojelusta ja kaavoituksesta. Keskeisimpien asioiden puolesta voimme taistella yhdessä niin valtuustossa kuin lautakunnissa.
Toivon, että Suvi-Anne Siimes viihtyy uudessa roolissaan ja ajattelussaan. Vaikea on kuitenkin ymmärtää, että hän ajatteli aivan omiaan, jäi yksin ja katkeroitui. Demareiden tukeminen on jotenkin naurettavaa. Hän yrittää varmasti haitata sillä entisen puolueensa menestymistä tai nauttii vain saamastaan huomiosta. Tilanne ei kuitenkaan puoluetta hetkauta, kun julkinen keskustelu kuitenkin on kyseenalaistanut Siimeksen arvot ei Vasemmistoliiton.