5.1.2007

Suomen ”keltaisella lehdistöllä” on uusi mauttomuusennätys hallussaan

Viime päivien uutisointi näyttelijä Nicke Lignellin joutumisesta rajuun kolariin rattijuopon kanssa on ollut karmeaa seurattavaa. Tapaus on järkyttävä ja Lignell puolisoineen ovat julkisuuden henkilöitä, joten uutisoinnin ymmärrän, mutta kai onnettomuudella ”mässäilyllä” joku raja pitäisi olla.

Muutaman lehden ja lööpin luettuani pidän tapaa millä kyseinen kolari ja kaikki mahdollinen sen ympäriltä on uutisoitu erittäin mauttomana. Käsittääkseni on raportoitu juurta jaksaen kaikki mahdollinen lääketieteelliseltä kantilta verta säästämättä, kaikkia järkyttyneitä omaisia ja tuttuja on jututettu, kolaroidut autot on näytetty kaikista kulmista, on tullut raporttia Lignell & Lignellin rakkaustarinasta ja onpa saatu jo rattijuoppokin ripille koko kansan eteen.

Olen erittäin pahoillani sattuneesta ja kaikesta tuskasta mitä Nicke Lignellille, perheelle ja lähimmille on aiheutunut. Itse tapahtuneesta kertoneen uutisen jälkeen minua ei kuitenkaan kiinnosta muu kuin aikanaan tieto kyseisen näyttelijän toipumisesta. Tapaus ja asian osaiset olisi syytä jättää rauhaan.

Mikä oikeuttaa ja pakottaa iltapäivälehdet tunkeutumaan yksityiselämän piiriin näinkin traagisessa tilanteessa? Kuinka helppo onkaan käyttää hyväksi tunnetun perheen traagisia tapahtumia lyödäkseen taas uudet lehden myyntiennätykset? Päätoimittajan vastaus on helppo arvata. Hän vetoaisi varmasti, että kun kansaa kiinnostaa. Ei se näin mene. Eivät kuluttajat päätä, vaan toimitus päättää rajat mistä uutisoidaan ja miten.

Syksyllä pohdittiin vähän väliä, että pitääkö pääministerin yksityiselämä naisystävän etsimisineen jättää rauhaan. Sopii minulle, mutta onko todella niin että on julmaa kertoa että pääministeri haluaa tyttökaverin, mutta sen sijaan tunnetun näyttelijän auto-onnettomuuden jokaista järkyttävää yksityiskohtaa pitää esitellä päivien jos ei vielä viikkojen ajan ilman mitään yksityisyyden suojaa?

etusivulle >>