|
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
2.1.2007
Olen koukussa –jumppaan nimittäin!
En ole tehnyt lupauksia vuoden vaihtuessa. Jumppa on ollut salainen huumeeni jo kauan. Aika maltillisia ovat annokset, sillä pienten karhujen äitinä ja politiikassa mukana olevana ei ehdi niin usein liikkumaan kuin haluaisi. Huomasin tänään, että ajattelin pitkin päivää suu muikeana että illalla on jumppaa (tarkemmin ilmaistuna pace).
Olen liikkunut lapsesta saakka. Ja oppinut rakastamaan liikuntaa. Myös koululiikunta oli kivaa (tätä harva ystäväni ymmärtää). Mielestäni lapsille pitäisi mahdollistaa paljon hauskuutta, joka aikuisten silmin sitten onkin liikuntaa. Hienoa myös on jos myöhemminkin voidaan innostaa liikkumaan, mutta se on paljon vaikeampaa. Turussa liikuntaviraston lapsille järjestämä ”Liikunnan ihmemaa” on hieno juttu. Meidän perheessä ainakin kaikki pomppiminen ja toohotus Kupittaan hallissa on ollut mieleen.
Luulen, että surkeaakin surkeammat ulkoiluilmat ovat vaikuttaneet siihen että sisäliikunta tuntuu niin jumalalliselta. Yleensä on edes välillä lunta ja pakkasta. Silloin vuorossa on kelkkakyydin antamista, pulkkamäkeä, lumessa möyrintää ja luistelua.