|
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
19.12.2006
Lunta maassa ja EU-puheenjohtajakausi takana
On niin ihanaa, kun tuli lunta! Oli tätä jo odotettukin. Kaikki aikuiset saivat suosikkilahjansa, jos lumi pysyy jouluun asti. Kaaduin lumitöissä, mutta kipeä rannekaan ei haittaa kun katselee ulos lumisia näkymiä. Lasten ja koiran kanssa voi tehdä kaikkea hauskaa, kun on lunta. Kaikkein ihaninta lumessa on kuitenkin, se miten tuntuu että maanpinnassa on kaamoksen keskellä toinen aurinko, joka valaisee yötä päivää.
EU-kautemme analysointi on jotenkin silmiinpistävän alemmuudentuntoista. Ihan kuin se luokan ujoin tyttö siellä huippukoulussa yrittäisi päästä ”piireihin” ja pelkäisi koko ajan mokaavansa hyvistä numeroista ja uusista kavereista huolimatta. Kaikissa lehdissä siis korostetaan usealla suulla ja kynällä, että hyvinhän tämä meni emmekä mokanneet. Olen samaa mieltä, siitä että monet ongelmat hoidettiin enemmän kuin tyylikkäästi ja taidolla. Erityismaininnan ansaitsee ulkoministeri Erkki Tuomioja Libanon-ratkaisusta sekä Turkin jäsenneuvottelujen hidastamisesta.
Koska sitten Suomi pääsee irti nöyrän ja itseään mitätöivän mallimaan roolistaan. Mielestäni monet uudemmat ja vanhemmat EU-maat ovat hoidelleet puheenjohtajuuksia henkelit paukkuen ja toisella kädellä. Vai mitä mieltä olette taannoisesta Berlusconin vetämästä Italian puheenjohtajuudesta? Skandaalista toiseen mentiin ilman minkään asian etenemistä.
Euroopan Unionissa ei Suomi pärjää tällä asenteella, muiden maiden itsevarmuuden ollessa ehtymätön ja omanedun tavoittelun ollessa kaikkien hyväksymä ja avoimesti allekirjoittama ykkösperiaate. Euroopan Unioni on vastenmielinen elin, jossa ajetaan omia etuja sekä joskus myös jäsenmaiden etuja ei-jäsenvaltioiden kampittamiseksi. Jos kuitenkin jäseniä olemme, syystä olisi tavoitella kansallista ja kansalaisten etua!