
12.12.2006
Kipeitä karhuja ja tiheää tukiverkkoa
Tänään oli pientä haipakkaa. Molemmat pikku karhut sairastuivat, joutuivat lääkäriin ja
apteekissakin hurahti aika tovi. Koko kierros olisi voinut olla aika haastava kahden karhun
kanssa verikokeineen kaikkineen päiväuniajan vielä lähestyessä, mutta isoäiti uhrasi lounastauon
verran – ja kaikki olikin niin sujuvaa. Eivät timantit – vaan avuliaat äidit ja anopit ovat
vahvan sosiaaliturvan lisäksi joka tytön parhaat ystävät.
Huomenna pitää olla palaverissa miettimässä kaupunginteatterin johtajan ja kaupunginorkesterin
intendentin valintaa (teatterinjohtajaksi hakijoiden joukko pienenee kuin hyttyset kohti
joulua). Tämäkään ei ole ongelma, sillä aina niin ystävällinen naapurin täti katsoo karhuja sen
aikaa. Kotimme olisi varmasti moneen kertaan korvamerkitty tämän erään röyhkeitä tapoja
osoittaneen kiinteistövälitysfirman sivuilla, jos olisi tiedossa että pakettiin kuuluisi
ihanammat naapurit kuin kukaan voi kuvitella.
Minä koen olevani aivan etuoikeutettu, sillä ympärilläni on ihania avuliaita ihmisiä. Minulla on
aivan oikea turvaverkko. Ilman lapsia eläessä ei tiennytkään miten paljon joskus joutuukaan
kääntymään toisten puoleen. Elämässä on tiettyjä asioita, joita ei voi hoitaa lasten kanssa,
joten varasylejä tarvitaan äidin ja/tai isän sekä päivähoidon lisäksi.
Yksinhuoltajat ovat yliluonnollisia olentoja, heistä riittää niin moneksi. Kun elää kahden
vanhemman perheessä ja aika loppuu kesken joka päivä, tuntuu että jos jotain arvostan niin
yksinhuoltajaa. Mielestäni katolinen kirkko täysin tapojensa vastaisesti voisi ”ylentää”
muutaman pyhimykseksi.
Kaikilla ei kuitenkaan ole tukiverkkoa lähipiirissään, vanhemmat asuvat toisella puolella
Suomea, tai ovat kuolleet. Voi myös olla, että on juuri muutettu vieraalle paikkakunnalle eikä
siten ole vielä oikein ketään muutakaan lähellä.
Tätä taustaa vasten on tärkeää, että kotiapua olisi saatavilla myös lapsiperheille tosi kiperien
tilanteiden varalle. Mielestäni on myös hyvä, kun jotkut neuvolat niin Turussa kuin muuallakin
ovat ottaneet tavaksi järjestää tapaamisia saman ikäisten lasten äideille. Pienten lasten
vanhemmilla ei ole aikaa kovasti luoda uusia ystävyyssuhteita, joten vieraspaikkakuntalaiselle
toisten äitien tapaaminen luontevasti vauvojen kera voi olla loisto juttu!