8.12.2006

Kirjailijat ja yhteiskuntakritiikki

Kääntäjä Stefan Moster totesi, että ”suomalaisesta romaanista puuttuu äly ja yhteiskuntakritiikki”. Ilmaisu on ehkä vähän kärjistetty, mutta mielestäni totta. Yhteiskuntakriittinen ei ole kyllä ensimmäinen adjektiivi, millä kuvaisi viime vuosien myytyjä ja vähemmän myytyjä kirjoja.

Näytelmäkirjailijana muun muassa upean uran tehnyt Reko Lundan on ainoa, joka tulee mieleen poikkeuksellisen yhteiskuntakriittisenä kirjailijana.

Koko aikamme on kyllä sellainen, että ymmärrän kyllä jos kirjailijat eivät kovasti taivu yhteiskuntaa kritisoivaan tuontantoon ja halua pistää yleisöään ajattelemaan. Kirjailijat ovat todella ahtaalla toimeentulonsa kanssa, vaikka tunnettuvuutta jo olisikin. Samanaikaisesti media ja sitä kautta lukevan yleisön maku käy koko ajan pinnallisemmaksi. Kirjailijoista moni onkin suostunut kaikenlaisten hippojen ja tv-ohjelmien täytteeksi, saadakseen huomiota ja sitä kautta myyyntiä. Uskoisin, että kovin filosofinen ja yhteiskuntakriittinen kirja ei käy kaupaksi parhaiten. Toisaalta tietysti toinen äärimmäisyys sitten on, että hyvinkin kipeitä aiheita käydään läpi romaaneissa vain yksilön kysymyksinä ja sen enempää analysoimatta.

Suomessa oli politisoinut aikansa, jolloin taiteen ja kirjallisuuden edustajilta odotettiin ei vain kantoja – vaan myös jäsenkirjoja. Nyt elämme vastakohtaa tuolle ajalle. Ihan kuin olisi yhdessä sovittu, että kantaa ottavat ne, joiden tehtävä poliitikka on. Vain vähemmistö taiteilijoista kokee tarvetta ottaa kantaa yhteiskuntaamme ylipäänsä. Toisaalta mielestäni kantaaottavuus ja yhteiskuntakriittisyys taiteen tekijöiden parissa on lisääntymässä.

etusivulle >>