6.12.2006

Kansallistunteesta ja itsenäisyyden juhlinnasta

Olen ylpeä suomalaisuudestani, mutta isänmaallisuus ei ole helppoa teema pohtia. Koti, uskonto ja isänmaa litania on niin luotaanpoistyöntävä kuin mahdollista kaltaiselleni vasemmistolaiselle, joka on lapsesta saakka kasvatetty omaamaan sosiaalinen omatunto ja tunnistamaan inhimillinen hätä riippumatta siitä mistä maapallon kolkasta on kysymys. Toinen seikka on se, että isänmaallisuus on aika vahvasti omittu rasististen ääriliikkeiden toimesta viljelemällä Suomen lippua ympäriinsä. Minulle suomalaisuuden arvostaminen ei myöskään ole sitä että asettuisin jonkun toisen kansalaisuuden yläpuolelle.

En pidä myöskään kansallisuutta lopulta keskeisimpänä ihmisen persoonallisuutta määrittelevänä seikkana. En tunnista kauheasti sellaisia piirteitä, jotka liitetään suomalaisuuteen tai suomalaiseen toimintatapaan. Minä kun en ole hiljainen, rauhallinen enkä erakko missään määrin. Joten luulisin että ”impivaaralaisempiakin” persoonia löytyy. Turkulaisuuteen samaistun kyllä helposti.

Itsenäisyyspäivämme vietossa luonnollisesti painottuu vahvasti viime sodan muisteleminen, silloinhan saimme säilytettyä tuolloin vielä aika tuoreen itsenäisyytemme. Itsekin arvostan sitä miten jo edesmenneet isoisäni joutuivat parhaimpina vuosinaan rintamalle sodan kauhuihin Suomen olemassaoloa puolustamaan. Toisaalta on kutenkin pasifistina jotenkin synkkää joka vuosi miettiä lähes pelkästään sotaa, kun juhlimme kansallispäivänämme.

Toisaalta en tiedä onko oikein kyseessä kansallispäivä samalla tavalla kuin esimerkiksi Ranskassa. Mielestäni ei ole pelkästään kysymys sanasta, vaan että keskitymme todellakin itsenäisyyteen emme Suomeen ja suomalaisuuteen. Itsenäisyyspäivällä on aika jäykät ja mitättömät traditiot mitä tulee niihin tapoihin mitä keskiverto suomalaisilla on. Ranskassa kansallispäivä on keskellä kauneinta kesää ja ihmiset juhlivat maataan kaduilla, kuka tanssien tai monin muin tavoin. Olisi ihana iloita ihan vaan yhdessä ja suomalaisista saavutuksista laajassa mielessä kuten kulttuurista, kirjallisuudesta jne. Suomen kielen säilyminen ja suomalaisen kirjallisuuden saavutukset ovat jotain erityistä minulle.

Tänään mietin, että mistä perinteitä omaan perheen itsenäisyyden viettoon. Keksinkin pari ideaa ensi vuodelle kokeiltavaksi. Itsenäisyyspäivänä lapsille voisi lukea Kalevalaa ja voisimme joka vuosi leipoa perunapiirakoita (perheessämme suosittu karjalalainen pikaruoka).

etusivulle >>