|
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
4.12.2006
Tulin Koulukadun kautta kotiin hyvin pettyneenä
Olin äsken Turun kaupungiteatterin tiloissa juhlimassa kulttuurivuotta 2006 ja Aboapalkittua Aittokosken pariskuntaa. Tilaisuus oli kaikin puolin mukava. Kotiin tulin kuitenkin hyvin pettyneenä, matka kulki nimittäin Koulukadun kautta ja pettymys vyöryi ylitseni nähdessäni taas kerran ihanan Strandellin suunnitteleman Wikeström & Krogiuksen sinisen jugentalon. Ajatus siitä että taloa ei enää olisi on enemmän kuin karmea. Minä kuulun niihin, jotka ovat aina jumaloineet tuota persoonallista taloa.
Eikä tuskaa helpota se, että itse on tehnyt valtuustossa duunia (muutakin kuin äänestänyt kaavaa vastaan) ja ollut yhdessä järjestämässä mielenilmausta ennen valtuuston enemmistön haluamaa purkupäätöstä.
Kamalinta oli se, että purkamisen puolesta käytetyt perustelut olivat aivan järjettömiä. Taloa pidettiin muun muuassa liian rumana. Herran jumala, ei kai suojeluun tai purkuun päädytä mielitekojen vieminä tai kollektiivisen tykkäämisen vuoksi? Monet oli sitä mieltä että antaa mennä puruiksi koko talo kun ei ole sisätilat enää autenttiset eli alkuperäisessä kuosissa 60-luvun remontin jäljiltä. Järjetön ajatus, että talojen pitäisi olla aivan alkuperäisiä sisältä ja ulkoa jotta olisi syytä säilyttää. Eihän peruste ole sisätilat vaan rakennuksen merkitys kaupunkikuvallisesti. Siinä ei revitty kakluuni paljon paina! ”Purkajien” puheissa vilahteli perusteina myös se, että kun kyseessä ei ole kokonaisuus. Tämän sitten kai puolestaan voi tulkita niin että jos nyt olisi Portsan kokoista yhtenäistä ”lääniä” niin voitaisiin vaikka uhrautua suojelemaan. Ei meillä ole enää mitään valtavia kokonaisuuksia suojeltavaksi, edellinen purkuaalto vei jo ne. Nyt on ymmärrettävä nimenomaan suojella yksittäiset kaupunkikuvalliset merkittävät rakennukset, jotta ei vähän ajan päästä ole vain isoja yhtenäisiä rakennusmassoja 2000-luvun alusta.
Kunpa ihme tapahtuisi. Jotenkin kyllä minulla on sellainen aavistus että ahneus, purkuinto ja näköalattomuus on tainnut voittaa joskus ennenkin.