3.12.2006

Oikeus ja kohtuus sekä Saddam Hussein

Olen ehdottomasti ja aina kuolemantuomiota vastaan. En ymmärrä millään kun jossain kyselyssä nousi esiin, että suomalaisista tietty pieni määrä kannattaa kuolemantuomiota. Mielestäni keneltäkään ei pidä riistää henkeä, ei edes eräällä tapaa juridisessa hengessä ja yhteiskunnan toteuttamana. Kuolemantuomiota käyttävissä maissa mielestäni suhtautuminen ihmishenkeen on muutenkin välinpitämätön ja uskoisin että osittain siitäkin syystä, että sitä pidetään myös oikeanlaisena tuomiona tietynlaisista rikoksista.

Minusta oli pettymys se, että Saddam Hussein sai kuolemantuomion. Ensinnäkin siksi, että toivon hartaasti Irakin kansan ja valtion nousua nykyisestä Saddamin ja Yhdysvaltojen edesauttamasta alennustilasta. Olisi ollut jotenkin tosi hienoa, jos Irak olisi pystynyt olemaan humaanimpi kuin Yhdysvallat ja hylännyt kuolemantuomion myös Saddam Husseinin tapauksessa.

Toiseksi väitän että nimenomaan oikeudenmukainen rangaistus olisi ollut, että Saddam Hussein olisi saanut virua vankilassa kaikki viimeiset vuotensa. Varmasti huomattavasti kamalampaa kuin menettää vain nopeasti henkensä.

Irakilaisen oikeusistuimen toimintaa on arvosteltu kansainvälisesti paljon nyt tuomion antamisen jälkeen. On totta, että tasa-arvoinen oikeudenkäynti kunnollisine mahdollisuuksineen puolustautua ei toteutunut. Puolutusasianajajista käsittääkseni moni menetti henkensä, eikä siis ole ihme että tehtävään suostuvia ei lopulta ollut enää. Tämä kritiikki on aika kohtuutonta, kun otamme huomioon mitkä ovat edellytykset toimia Irakissa kuten meillä länsimaissa on parhaimmillaan kyetty. Koko maa on täydellisen sekasorron vallassa – aiemmin pelkän Saddam Husseinin sorron. Ei Irakissa ole luonnollisesti joka oksalla juridiikan erityisosaamista ja kokemusta. Edistyksissä eläneen maan oikeusjärjestelmä ja oikeustiede ei ole voinut kehittyä.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen käyttö olisi tietysti ollut hyvä idea, mutta ymmärrän kyllä senkin ettei tämän idean saaminen läpi ollut aivan yksinkertaista.

Outoa ja harmillista on myös se, että nythän Saddan Hussein sai tuomion vain osasta kansanmurhia ja muita järkyttäviä rikoksia mihin hän on varmuudella syyllistynyt. Jos ja todennäköisesti kun vielä kohta toteutetaan kuolemantuomio, niin verenhimoinen diktaattori pääse eräällä tapaa pälkähästä. Mielestäni olisi ollut moraalisesti välttämätöntä, että kaikki mahdolliset ihmisoikeusrikkomukset ja joukkomurhat ynnä muut olisi tuotu oikeuden käsittelyyn ja niistä annettu tuomiot. Tämä olisi mielestäni vähintä, mitä olisi voitu tehdä valtavalle joukolle irakilaisia ja ennen kaikkea kurdeja, jotka ovat menettäneet elämänsä, lähimpänsä ja pitkälti myös tulevaisuutensa.

Vain harvoin ovat julmat ja brutaalit entiset vallankäyttäjät saaneet ansionsa mukaan. Parhaillaan Augusto Pinochetin ainoa murhe on tuleva sydänleikkaus. Hänhän on elellyt kuin kuka tahansa varakas ja etuoikeutettu seniori.

etusivulle >>